Ulos katsellessa ei luulisi että luistelukausi taitaa olla paketointia vaille valmis. Ajelin tänään vielä tuttuihin maisemiin Oraviin, mutta oletettavasti viimeistä kertaa tänä talvena. Rannasta oli muutaman kilometrin kelkkakyyti kohtaan, josta piti sitten päästä hyvin luistelemaan Rantasalmelle asti. Se oli myös suunnitelma.
Ei toteutunut. Törkeä vastatuuli ja voittopuolisesti täysin luistelukelvoton reitti olivat sellainen yhdistelmä, että reilut kolme varttia j a kuusi kilometria luisteltuani harkitsin jo syväväylällä kääntymistä, mutta hölmönä jatkoin kuitenkin vielä arvellen, että jos kuitenkin tuon mutkan takana helpottaisi. Pskt. Puolen kilometrin jälkeen töksähdin rehvakasti turvalleni, ja tietysti sitä olkapäätä vasten, joka on kokenut kovia jo ennenkin. Riitti. Käännyin takaisin, puskin myötätuuleen luistimen alla pettävän jään ja lumen läpi, kävelin osan kelkkamatkasta takaisin ja loput kelkan kyydissä.
Luistimet ja muut varusteet on nyt pakattu komeroon. En jaksa uskoa että tästä vielä jäälle tänä keväänä palataan. Kivaa oli silloin kun jäälle pääsi ja ehti, iso kiitos Oravin porukoille sitkeästä kunnostustyöstä, jota on kyllä tämän talven oloissa riittänyt omiksi ja naapurin tarpeiksi.
Täältä ja tältä keväältä tähän.
